Syksy tuntuu vihdoin nyt lokakuun loppupuolella alkaneen oikein kunnolla… Tuuli on pudottanut lehtiä, sataa ja on harmaata… Nyt onkin hyvä aika katsoa taakse ja muistella..
Missasin kuunpimennyksen, 24.9.2015, kovasta yrityksestä huolimatta kokonaan. Pimennyksen aikaan taivas ja Kuu olivat paksun pilviverhon takana. Sain kuitenkin muutamia kuvia Sadonkorjuukuusta / Harvest Moon, myöhemmin seuraavan päivän(25.9.) aamusta.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Aamu oli silloin sumuinen ja maisema hyvinkin satumainen…
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Oli jännä seurata usvapatsaan nousua Muuramenlammelta yli Mäkelänmäen, kohti Muuramen keskustaa ja Päijännettä…
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Viilenevät yöt värjäsivät maiseman pikkuhiljaa vihdoin ruskan väreihin.. ja kävin Muuramenjoella, sekä Päijänteen rannalla kuvailemassa..
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Tässä ensimmäinen satsi syksyn satoa… myöhemmin lisää väriä harmauteen…
Luin #fmsphotoaday Fat Mum Slimin Chantellen blogista naisesta, joka oli osallistunut vuoden ajan kuvahaasteisiin, mutta haastanut samalla myös itsensä liikkumaan. Vuoden ajan hän oli ottanut kuvahaasteen mukaisia kuvia, mutta vaatinut itseltään myös samalla vähintään puolentunnin kävelylenkin, joilla oli ottanut kuvia, ennen kuin oli voinut julkaista kuvan. – Hän oli onnistunut laihtumaan hienosti.
Valitettavasti en tähän nyt enää löydä tuota bloggausta linkittääkseni…
Mutta ajattelin myös itse ”haastaa itseni” nyt samalla, kun otan noita #photoaday -kuvia jälleen.
Ruohonleikkuu
Nyt kun olen taas työttömänä, tulee usein liikuttua vain välttämättömät asioinnit ja kauppareissut, joten on aivan aiheellista kiinnittää huomio liikkumiseen.
Ajattelinkin siis liikkua tai ulkoilla vähintään tuon puolituntia per päivä ja ottaa matkan varrelta kuvia. -Katsotaan mihin tällä päädytään…
Aina ajoittain tulee ”hurahduttua” johonkin ja tavallisesti aivan odottamatta… Tällä kertaa hurahdus tuli paitsi odottamatta, myös vahingossa sillä etsiessäni netistä ja oikeammin nettikaupoista tuubihuiveja törmäsin nopeaan tuubihuivin ohjeeseen. Aivan, sen sijaan että ostaisin voisinkin itse värkätä (neuloa) itselleni tuubihuivin tai useammankin?!?
Olen aikoinaan innostunut virkkaamaan pipoja ja neulomaan säärystimiä, joista lopputuloksena oli tuotoksia joita ei ole kehdannut julkisesti käyttää, sekä muovikassillinen käyttämättä jääneitä lankoja.
Nopea tuubihuivi
Nopea tuubihuivi valmistui n. viikossa
Ohje;
30 silmukkaa, 10 puikot. 2 oikein, 1 kiertäen oikein ja 1 nurin toistaen, kunnes kerroksen 2 viimeistä silmukkaa oikein. Toista samoin molemmin puolin. Neulo n. metrin verran ja yhdistä päät.
Luonnollisesti hurahduksesta ei selvitä koskaan tekemättä uusia hankintoja.. ja niin kävi nytkin.. oli pakko hankkia uusia puikkoja, ja mitä isompaa sen parempi.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Tuubihuivi 2.
40 silmukkaa, 10 puikot.
Ensimmäinen kerros silmukoiden luomisen jälkeen neulotaan ainaoikeaa ja sen jälkeen patenttineuletta . Patenttineule muistuttaa tavallista oikein-nurin joustinneuletta, paitsi ettei nurjaa neulota lainkaan, vaan nostetaan nurjalta puolelta ja nostetut silmukat neulotaan oikein yhteen toisella puolella.
Kerroksen ensimäinen silmukka neulotaan oikein ja viimeinen nostetaan nurjalta.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Tuubiin tarvitaan n. 100+ cm. neulosta, jotta sen saa käännetyksi tuubihuiviksi. 30 silmukkaa riittää mainiosti, mutta halusin tähän tuubiin paksuutta, koska lanka on ohutta. Tosin mitä pidemmälle työ eteni, sitä työläämmäksi sen tekeminen tuli, kun silmukoita oli enemmän
Ja kyllä, kuten siskonikin totesi, näin ohutta lankaa VOI neuloa paksuillakin puikoilla, vaikka vyötteessä todennäköisesti ehdotetaan 4 puikkoja.
Tällä kertaa mittaa tuli n.115 cm. Lopuksi työ päätellään ja sen päät yhdistetään tuubiksi.
Tuubihuivi 2. ja uudet pokat
Valitettavasti lankojen värit eivät näy aivan oikein valokuvissa. Langat ovat Novitan, mutta koska vyötteet on heitetty jo ajat sitten roskiin arvailen kyseessä olevan 7 Veljestä Polkka. Kirjavat langat ovat siitä mukavia, että jos työssä tulee tehtyä virheitä ne eivät erotu niin hyvin kuin esimerkiksi yksivärisestä langasta tehdystä työstä.
Tällä kertaa tämmöinen bloggaus, vain osoitukseksi että hieman tumpelompikin pystyy tekemään käsitöitä kunhan vain sopivat ohjeet tulevat vastaan.
Tulipa käytyä taas vaihteeksi Isolla kirkolla, eli peräti Helsingissä saakka, kuuntelemassa ja katselemassa musiikkia. Ja täytyy sanoa, että huikea oli reissu ja jätti jälkeensä monia mukavia muistoja. Muutamista nikotteluista huolimatta, ehdottomasti yksi parhaista reissuista aikoihin…. Tällä kertaa jälleen ”matkustin kevyesti”, eli jätin järkkärin kotiin ja kuvasin kännykällä – puhtaasti mukavuussyistä.
Matkalla…
Vaikka aamusta Keski-Suomessa satoikin räntää, taittui menomatka kuivassa ja melko mukavassa kelissä.
Majoittuminen Hotelli Presidenttiin sujui mitä mainnioimmissa merkeissä, eikä maisemissakaan ollut mitään valittamista, vaikka Kampin -keskus olikin suoraan ikkunaa vastapäätä. Hieman kun päätä käänsi vasemmalle näkyi tämä. Tuonne mennään toistekin… 🙂
Ennen konserttia käytiin syömässä nepalilaista ravintola Satkarissa, jota meille suositeltiin jopa kahdelta eri taholta. Kiitokset vain molemmille vinkkaajille. 🙂
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Konsertin aloitti yksi suurista lemppareistani Egotrippi, jonka valot olivat kovin siniset, eikä hattuhyllyltä oikein saanut tarkkoja kuvia. Toisena esiintyneestä Maj Karmasta en saanut yhtään kunnollista kuvaa.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Don Huonojen keikan alkutunnelmiin pääsee katsomalla ja kuuntelmalla videoni Sydänpuu.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Keikan loppupuolella oli vain nautittava, joten suoraan Emma -gaalasta paikalle saapuneesta Palefacesta ei tullut otettua yhtään kuvaa kun itsekin heiluttelin vain innoissani käsiä.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Loppuillan tunnelmia meinasi latistaa Jäähallin aivan mieletön narikkajono, mutta lopulta päästiin takaisin hotellille ja tulipa nähdyksi myös Haloo Helsinki! ja Tuure Kilpeläinen.
Edelleen valittelen heikkoja kuvaussäitä… Kamera on saanut ”pölyttyä” rauhassa, kun kelit ovat olleet harmaita ja päivät pilvisiä. Tälläkin hetkellä taivaalta sataa jotain harmaata…
Tammikuussa sain vihdoin kameraan hieman pidemmän objektiivinkin (Tamron 70-300mm f/4-32), mutta sitä ei ole juurikaan tullut kokeiltuakaan.
Kuu ikkunan lävitse
Tässä muutama suttuisessa säässä Riihivuoresta otettu kuva.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Parhaat kuvaushetket ovat osuneet aikaisiin aamuihin, jolloin kameraa ei ole ollut mukana tietenkään, mutta kännykällä on tullut sitten räpsittyä silläkin uhalla, että myöhästyisi töistä… Ystävänpäivän aikaan oli erityisen hempeitä aamuja ja auringonnousuja.
Tämä talvi on ollut todella surkeaa valokuvaamisen ja erityisesti tähtikuvaamisen suhteen, kun taivas on ollut paksun pilvimassan peitossa todella pitkään. Mutta tänään oli jälleen kunnon pakkaspäivä ja taivas jo aamusta kirkas, ja tähtitaivas näkyvissä.
Minulla on uusi puhelin jonka käyttö ei ole aivan vielä hallinnassa, joten kun aamulla koetin ottaa kännykällä kuvia kajosta ennen auringon nousua, ne epäonnistuivat täysin. Onneksi kuitenkin taivas oli vielä kirkas töistä lähtiessä ja aurinko paistoi.
Kotimatkalla puhuin puhelimessa ja huomasin ensin auringon vasemmalla puolella sateenkaaren väreissä olevan halon, josta en kuitenkaan saanut kuvaa yhdessä auringon kanssa. Hieman myöhemmin matkalla huomasin toisen samanlaisen halon myös auringon oikealla puolella, joten tein rapsakassa pakkasessa hieman pidemmän lenkin kotiin saadakseni edes jonkinlaisen kuvan.
Tässä kaksi kuvaa haloista ja auringosta. Sopivaan kuvakulmaan päästyäni oli aurinko ehtinyt jo laskea niin, että halot olivat pääasiallisesti keltaisen punertavia. Hieman näkyy ehkä muitakin värisävyjä, klikkaamalla kuvista saa suurikokoisempia. Ja kuvan laatu nyt on kännykkätasoa.
Illemmalla tuli vielä kuvattua valkoisia, kuuraisia puita jotka seisoivat vaikuttavina tummaa taivasta vasten.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Toivottavasti edessä olisi vielä hieman leudompia ja tähtikirkkaita iltoja/ öitä, jotta pääsisin vihdoin kuvaamaan myös tähtitaivasta…
Jälleen on yksi kalenterivuosi päättynyt – vuosi 2014.
Polku pihalla oli kapea, mutta valaistu vuoden 2015 tulla sisään…
Omalla kohdallani voin sanoa, ettei viime vuoden päättyminen harmita yhtään. Vuosi on ollut yhtä vuoristorataa monin eri tavoin, joten toivottavasti vihdoin uusi vuosi tuo tullessaan hieman iloa, valoa ja vakauttakin elämään…
Katse kohti tulevaisuutta, valaen tinoja takan äärellä…
Tina sulaa hitaasti hehkuvalla hiilloksella…
Onko se laiva…
.. vai onko se lintu?
Laivan hahmon tuleminen tinasta merkinnee matkoja, onnea tai rakkautta… Linnun hahmon näkyminen puolestaan matkoja tai onnea.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Vanha vuosi päättyi paukkeeseen ja samoissa merkeissä myös uusi alkoi… Ilmassa savunhajua ja toiveikkuutta. Ilotulitusten kuvaaminen on aina haasteellista, mutta vuoden vaihtuessa satunnaisten ilotulitteiden kuvaaminen pimeässä on erityisen haastavaa. Naapureille kiitokset, että sain puiden takaa edes joitain otoksia.
